keskiviikko 29. helmikuuta 2012

nimettömien nimipäivä


Solidaarisuus-kalenterissa lukee karkauspäivän kohdalla ”nimettömien nimipäivä”. Kalenterisivun alareunassa on lueteltu erikoisia etunimiä, joilla ei ole omaa nimipäivää. Se, ettei nimeä ole hyväksytty yliopiston nimipäiväalmanakkaan, ei tietenkään tee kenestäkään nimetöntä. Mutta entä ne, oikeasti nimettömät, millaista heidän elämänsä on? Millaista on elää nimettä? Mitä silloin on, jos ei ole nimeä?

Sen sijaan että olisin kosinut – jokin pieni feministi minussa sai kylmiä väreitä koko ajatuksesta – mietin tänään nimettömiä, paperittomia ja muita kasvottomia. (Ja marssin pitkin Hämeentietä punalippujen liehuessa.)

syntymäpäivä


Mietin koko päivän, miten hassua olisi olla syntynyt karkauspäivänä. Että olisi syntymäpäivä vain neljän vuoden välein. Vaikka ihminen vanhenee joka päivä, me kiinnitymme vain niihin tiettyihin. Me olemme niin tottuneet tähän: kalenteriin, päivämääriin, aikamääreisiin ja kaikenlaisiin normeihin. Jos päästäisikin irti, numeroista ja säännöistä.